Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2016

AMERIIKAN VIERAAT PHILIP ARNENPOIKA TAKKUNEN

Philip Arnenpojan perhe 30.6.2016 Nelimarkka museolla

Muistorikas päivä 30.6.2016 NELIMARKKA museolla. Sain tavata Pekkolasta 9.6.1900 Ameriikkaan muuttaneen Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkan jälkipolvea. Johanna avioitui Ameriikassa Kalajoella syntyneen August Takkusen kanssa. Tässä hänen poikansa ARNE TAKKUNEN MUISTELEE
Ennen tulipaloa asuimme 80 eekkerin farmilla Carlton Countyn Silver Townshipissä. Paikka oli lähellä maanteiden 27 ja 23 risteystä, noin neljä mailia Moose Lakesta länteen ja kolme mailia Kettle Riveristä etelään. Farmi oli noin mailin päässä paikasta, joka tunnettiin nimellä ”Dead Man´s Corner”. Talo oli iso, kaksikerroksinen useilla makuuhuoneilla ja siihen kuului useita talousrakennuksia, sauna ja iso navetta. Synnyin maaliskuun ensimmäisenä 1915 ja olin vanhempieni August ja Hannah Takkusen
(Nelimark) kuudes lapsi. Vanhempani olivat syntyneet Suomessa ja tulivat Amerikkaan vuonna 1900. Äitini oli 11 vuotias, kun hän tuli vanhempiensa mukana Minnesotan Embarassiin. Isä taas oli 17 saapuessaan Minnesotan Iron Rangeen. Heidän mennessään naimisiin hän työskenteli rautakaivoksessa lähellä Biwabikia. Myöhemmin he ostivat farmin Silver Townshipistä, jossa me kaikki asuimme tulipalon alkaessa. Kaivoksilla kuohui tuohon aikaan, lakkoja oli paljon. Isäni serkku John Konu pyysikin heitä muuttamaan lähellä olevalle farmilleen. Tuohon aikaan ihmisillä oli oltava monta tapaa tulla toimeen, joten isänikin oli myös puuseppä ja suutari. Lokakuun 12. 1918 oli lämmin syksyinen päivä, hyvin tuulinen ja kuiva. Iltapäivällä oli suuri määrä savua ilmassa ja tuuli saavutti myrskyn mittasuhteet. Me olimme juuri lopettaneet illallisen ja olimme tekemässä ilta-askareitamme, kun tuuli puhalsi hehkuvia hiiliä sytyttäen palamaan meidän heinäsuovan. Vanhempani yrittivät sammuttaa tulta, mutta pian saattoivat nähdä sen olevan
toivotonta. Näin he päättivät yrittää pelastaa henkensä, kun pääpalo oli lähestymässä nopeasti. Onneksi elimme joen vieressä, joka virtasi farmimme läpi. Joki oli Gillespie Brook, mikä liittyy Kettle River jokeen ja myöhemmin virtaa St. Croix River jokeen ja lopulta päätyen Missisippiin. Pakokauhu ja sekaannus oli suuri kun kaikki juoksivat pakoon henkensä edestä. Perheeni oli jo juoksemassa kohti jokea, kun vanhin siskoni Inez sanoi: ”Missä on Arne?”. Minut oli nimittäin jo illallisen jälkeen pantu nukkumaan. He herättivät minut pakomatkalle, mikä olikin minun onneni, muuten en olisi tässäkään enää kertomassa. Syöksyimme jokeen ja pidimme toinen toisemme märkinä kun liekit kulkivat ylitsemme. Koko farmi tuhoutui tulipalossa, kaikkine rakennuksineen. Selvisimme hengissä ja meille jäi vain päällä olevat vaatteemme. Olimme joessa useita tunteja ennen kuin oli turvallista lähteä. Me olimme kaikki tietysti märkinä ja ilma oli tulossa kylmemmäksi. Menimme meidän juurikaskellariin, missä olimme lopun yötä. Varastoimme perunat ja muut vihannekset kellarissa ja muistan heränneeni aamulla perunalaarin päältä. Isäni oli varma, että se oli ollut maailman loppu ja me olimme ainoat elonjääneet. Aamulla isäni meni kiertelemään ja havaitsi, että Arthur Forsenin paikka ei ollut palannut ja siellä oli useita pakolaisia. He antoivat hänelle leivän ja se oli aamiaisemme tuona aamuna. Myöhemmin päivällä menimme Moose Lakeen ja sieltä junalla Superioriin. Siellä majoitumme jonkun kotiin yhdeksi yöksi siirtyäksemme sieltä orpokotiin Superiorissa, jossa asuimme pidemmän ajan. Sitä pitivät katolilaiset nunnat, jotka hankkivat ruuan ja majoituksen monille palon uhreille. Myöhemmin muutimme Duluthiin, missä elimme kunnes Punainen Risti oli kykenevä rakentamaan väliaikaisen suojan meille farmille. Sillä välin isäni oli tullut sairaaksi palon jälkeen, joten elimme Duluthissa kunnes hän oli kykenevä tulemaan kotiin ja muuttamaan takaisin farmille lähelle Moose Lakea. Asuessamme Duluthissa muistan menemiseni lastentarhaan suurenmoisena kokemuksena. Äitini oli niin kiireinen koko perheestään lapsineen, joten hän ei ollut aina kykenevä valvomaan meitä kaikkia kaiken aikaa. Tästä seurasi, että meillä oli monia kokemuksia, jotka eivät aina ollut hyväksi meille. Eräänä päivänä hevonen potkaisi minua, jolloin oli ommeltava useita tikkejä minun vasempaan silmäkulmaan. Olimme olleet heittämässä esineitä hevosta kohti, joka potkaisi minut kaarena ilmaan. Toisella kerralla nuorempi veljeni Edward oli eksynyt, mutta me löysimme hänet vahingoittumattomana ja olimme tästä onnellisia.
Menimme Eckmanin kouluun sen jälkeen, kun muutimme takaisin farmille Moose Lakesta länteen. Kouluun oli matkaa puolitoista mailia eikä ollut mitään busseja noina aikoina. Isäni rakensi palon jälkeen navetan hirsistä joita oli saatavana läheisestä metsästä. Polttopuita oli paljon vuosikausiksi. Minua pyydettiin hakkaamaan puita talvivarastoon. Kuiva Kanadan lehtikuusi (tamarack) kehitti hyvin kuuman lämmön. Myöhemmin isäni sairastui uudelleen, joten meidän väliaikainen Punaisen Ristin suojamme tuli meidän pysyväksi kodiksemme. Meillä oli hyvät naapurit, joilla oli hyvät saunat. Usein menimme heille osallistumaan saunarituaaleihin. Naapureitamme olivat John Haikola, John Konus, Gabriel Berkio ja Ed Lund. Heiltä kaikilta oli kaikki palanut palossa, mutta he olivat olleet kykeneviä saamaan heidän paikkansa entisöidyksi. Kirja ”Fires of Autum” kertoo palokorvauksien historiasta. Rautatiet olivat ensisijaisesti vastuussa palosta ja koska liittohallitus vastasi niistä ensimmäisen maailmansodan aikana, se määrättiin vastuuseen usean Minnesotassa käydyn oikeuskäsittelyn jälkeen. Ensimmäinen sopimuskorvauksista tehtiin 1921, mutta se oli ainoastaan 40 tai 50 prosenttia vaatimuksista selvitetyistä
korva uksista. Äitini osuus oli pääasiassa hävinnyt Moose Laken pankissa, koska se menikonkurssiin pian jälkeen palon. Näin saatettiin maksaa ainoastaan pieni osa siitä. Ei ollut mitään talletusvakuutusta siihen aikaan, ennen kuin Roosevelt tuli presidentiksi ja uusi laki oli hyväksytty. Loput korvauksista maksettiin vuonna 1935 kun kongressi hyväksyi maksamisen, vasta 17 vuotta jälkeen palotapahtumasta. Minä opiskelin sillä korvauksella samalla kun työskentelin elopelloilla Pohjois-Dakotassa, yrittäen säästää rahaa mennäkseni kauppakouluun. Olimme tietysti onnekkaita jäädessämme eloon suuresta palosta. Nuo olivat vaikeita aikoja ja me voimme olla kiitollisia kaikille, jotka auttoivat meitä. Me muistamme niitä, jotka palossa menehtyivät ja olemme myötämielisiä heidän eloonjääneille omaisilleen. Käännös Arne Takkusen syyskuussa 2002 laatimasta Minnesotan palon muistokirjoituksesta (1918 Fire Stories Compiled by the Moose Lake Area Historical Society Commemorating the 85th Anniversary of 1918 fires, Paper Hog,
Duluth, Minnesota 2003). Suomentanut, Heimo Outola 18.1.2009. ho
Sain NELIMARKKA sukuseuran puolesta toivottaa tämän Arnen pojan Philipin pehheineen tervetulleeksi sukunsa juurille Alajärven Pekkolaan. Kerroin kuinka Nelimarkan tila syntyi ja kuinka tilan tuotosta ensimmäisen kerran maksettiin veroa 1592. Kerroin myös Nelimarkan tilan nautinnassa olleesta Pirkkalan lahdesta ja sen arvokkaasta osasta perheen elämässä. Pirkkalanlahti oli arvokas siksi, että keväisin Lappajärvestä nousi Kurejokea (Alajärvenjoki) pitkin tuomilahna runsaasti kutemaan Prkkalanlahteen. Väki pyydysti ja suolasi lahnaa joka oli voudin haluttua veronmaksuvaluuttaa oman perheen ravinnon lisäksi. Tästä syntyi naapurikateuden seurauksena käräjäriita, joka syksy mm kun Matti Matinpojan oli Nelimarkan isäntänä, Pynttärin isännän olleen Pietari Siimonionpojan kanssa. Käräjillä syntyi päätös, että Pietari Siimoninpoika saa kalastaa Matti Matinpojan nautinnassa olevalla Pirkkalan lahdella tuyomilahnan kutemisen jälkeen kolme viikkoa. Selvitimme myös esipolvijuonnon avulla kuinka Philipin ja poikansa Korten verisiteen Nelimarkka sukuun. Joimme sukuseuran tarjoomat kahvit Nelimarkka leivoksen kanssa ja siirryimme nauttimaan museon tarjonnasta. Proffesori Nelimarkan ateljeessa Elina Alkion avustuksella kerroimme hänen elämästään ja otimme kuvia muistoksi tilaisuudesta. Phlip ja muutkin vieraat halusivat käydä paikanpäällä esipolviensa kiinteistöillä. Saattelin vieraat sen jäkeen ABC ravintolaan ja S-markettiin täydentämään kokemustaan Suomesta. Tunsi heidän aidon kiitollisuutensa nauttimansa johdosta. penttiuntamo 

VERISIDE NELIMARKKAAN

Yhteiset esivanhemmat:
Lauri Sissala-Sikkilä, s. noin 1500 Alajärvi, Kurejoki, Sissala-Sikkilä – N NN, Sissala-Sikkilä, s. noin 1500

Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 1634 Alajärvi, Pekkola

Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola

Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola

Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Heikki Heikinpoika Nelimarkka, s. 19.6.1685 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 27.5.1756 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Liisa Heikintytär Nelimarkka, s. 30.9.1711 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 31.3.1783 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Erkki Erkinpoika Nelimarkka, s. 25.3.1737 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 6.1.1809 Alajärvi

Saara Erkintytär Nelimarkka, s. 10.6.1772 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 2.3.1805 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Liisa Jaakontytär Nelimarkka, Wiitasaari, s. 29.9.1794 Alajärvi, Nelimarkka-Kaartunen, k. 4.10.1862 Alajärvi

Johan ”Juho” Matinpoika Nelimarkka, s. 18.9.1816 Alajärvi, Nelimarkka-Kaartunen, Sänkiaho, k. 8.6.1891 Alajärvi, Nelimarkka

Kustaa ”Gust” Juhanpoika Nelimarkka, Nelmark, s. 1.9.1838 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 17.12.1924 Embarrass, Minnesota, USA

Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkka, Nelmark, Takkunen, s. 1.2.1889 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 1980 Minnesota, USA

Arne Walter Augustinpoika Takkunen, s. 1.3.1915 Silver Township, Carlton County, Minnesota, USA, k. 3.7.2008 Lake Nebagamon, Wisconsin, USA

Philip Arnenpoika Takkunen, s. 1931 Lake Nebagamon, Wisconsin, USA

Koert Philipinpoika Takkunen, s. 21.3.1971 USA