Tervetuloa Nelimarkka Sukuseura Ry:n nettisivuille.
Täältä löydät uutisia ja artikkeleita sukuseuraan liittyen.

TUOMIEN KUKKIESSA ENSI-ILTAAN

Eero Ojajärvi on kirjoittanut ensikesän Ulkoalajärveläisten ja Nelimarkka suvun sukutapaamiseen uuden historiallisen näytelmän, jonka juonne selviää seuraavasta; …”Neljäntenä nautintana Sissalasta erotettiin 1609 Neljemark, jonka kartanotonti tuli Pekkolanniemen etäläpäähän. Nautinnan sisään jäi mm. Pirkkalanlahti, josta muodostui varsinainen ”aarreaitta” siihen keväisin kutemaan nousevan tuomilahnan ansiosta. Herrasväki ihastui tuohon isokokoiseen suolattuun lahnaan, jolla mm. voitiin maksaa verot. Tästä seurasi kalastus riidat naapurin kanssa, joka riita ratkesi 1644 kun Nelimarkan silloinen isäntä Matti Matinpoika myy ”vähäpätöisen” maapalasen, joka alkaa nykyisen Kurejoen suusta Kaupinniemen eteläisen lahden pohjaan ja sieltä kohti Granfossin koskea. Nautinnan ostajana oli Pynttärin isäntä Pietari Simoninpoika. Kauppahinta oli lesti hyvää hautatervaa. Kauppa vahvistettiin Pedersören syyskäräjillä 14.12.1644. Tuolle nautinnalle annettiin voudintileissä nimeksi Lill-Pynttäri. Eli kyseessä on nykyinen Alajärven keskusta ”Paavola”.

Näytelmäryhmä KÄKKÄRÄMÄNTY tulkitsee Eero Ojajärven kirjoittaman näytelmän TUOMIEN KUKKIESSA, ohjaajana Annamari Alanen. Ensi-ilta sunnuntaina 23.4.2017 Alajärven Nuorisoseuralla alkaen kello 14,30 pääsylipun hintaan sisältyvällä kahvituksella. Liput 15€, alle 12v ja eläkeläiset 10€. Tervetuloa!

NELIMARKKA SUKUSEURA KUTSUU ULKOALAJÄRVELÄISET

Ensikesän juhlaan kutsutaan mukaan jo totuttuun tapaan ulkoalajärveläiset kertoo Juhlaisäntä Juha Mikonpoika Matintupa. Muutenkin juhlan ohjelma on koottu varsin tasokkaaksi. Esimerkiksi juhlapuhujaksi on saatu omaan sukupuuhun kuuluva päätoimittaja Heli Karhumäki! Helin isänpuoleinen sukujuuri on  Pekkolasta Pedersören kautta Ylistaron Herttuan kotivävyn Juho Matinpojan jälkipolvea. Juhlat aloitetaan kello 10 Jumalanpalveluksella Alajärven Gabrielinkirkossa 9.7.2017. Jumalanpalveluksen jälkeen lasketaan yhteinen seppele lähelle ja kauaksi haudattujen muistomerkille. Tämän juhlallisuuden jälkeen kukin poistuu omien lähisukulaistensa haudoille. Juhlapaikalle Hoiskon Maamiesseuran talolle kokoonnutaan vapaassa järjestyksessä odottavaan ruokailuun. Ohjelma alkaa kello 13. Ohjelmassa monta kohokohtaa; Aleksi Yli-Sissala, Virve Leppäaho ja Antti Nelimarkka, Eero Ojajärven kirjoittama suvun alkuvaiheisiin sijoittuva näytelmä ”TUOMIEN KUKKIESSA” ohjaajana Annemari Alanen. Näytelmän rooleissa esiintyy monta nelimarkkajuurista näyttelijää Käkkärämänty ryhmästä. Pyrimme antamaan juhlayleisölle laadukkaan mieliinpainuvan ja säävarman päivän kehaisee  juhlaisäntä Juha Mikonpoika. Samalla hän toivottaa Hulda Ja Kalle Syrjälä seuran jäsenet ja kutsutut sankoin joukoin tervetulleiksi perintekkääseen sukutapaamiseemme. Tuo tulessasi jotakin ilmoitustaululle julkipantavaa!  penttiuntamo

 

 

AMERIIKAN VIERAAT PHILIP ARNENPOIKA TAKKUNEN

Philip Arnenpojan perhe 30.6.2016 Nelimarkka museolla

Muistorikas päivä 30.6.2016 NELIMARKKA museolla. Sain tavata Pekkolasta 9.6.1900 Ameriikkaan muuttaneen Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkan jälkipolvea. Johanna avioitui Ameriikassa Kalajoella syntyneen August Takkusen kanssa. Tässä hänen poikansa ARNE TAKKUNEN MUISTELEE
Ennen tulipaloa asuimme 80 eekkerin farmilla Carlton Countyn Silver Townshipissä. Paikka oli lähellä maanteiden 27 ja 23 risteystä, noin neljä mailia Moose Lakesta länteen ja kolme mailia Kettle Riveristä etelään. Farmi oli noin mailin päässä paikasta, joka tunnettiin nimellä ”Dead Man´s Corner”. Talo oli iso, kaksikerroksinen useilla makuuhuoneilla ja siihen kuului useita talousrakennuksia, sauna ja iso navetta. Synnyin maaliskuun ensimmäisenä 1915 ja olin vanhempieni August ja Hannah Takkusen
(Nelimark) kuudes lapsi. Vanhempani olivat syntyneet Suomessa ja tulivat Amerikkaan vuonna 1900. Äitini oli 11 vuotias, kun hän tuli vanhempiensa mukana Minnesotan Embarassiin. Isä taas oli 17 saapuessaan Minnesotan Iron Rangeen. Heidän mennessään naimisiin hän työskenteli rautakaivoksessa lähellä Biwabikia. Myöhemmin he ostivat farmin Silver Townshipistä, jossa me kaikki asuimme tulipalon alkaessa. Kaivoksilla kuohui tuohon aikaan, lakkoja oli paljon. Isäni serkku John Konu pyysikin heitä muuttamaan lähellä olevalle farmilleen. Tuohon aikaan ihmisillä oli oltava monta tapaa tulla toimeen, joten isänikin oli myös puuseppä ja suutari. Lokakuun 12. 1918 oli lämmin syksyinen päivä, hyvin tuulinen ja kuiva. Iltapäivällä oli suuri määrä savua ilmassa ja tuuli saavutti myrskyn mittasuhteet. Me olimme juuri lopettaneet illallisen ja olimme tekemässä ilta-askareitamme, kun tuuli puhalsi hehkuvia hiiliä sytyttäen palamaan meidän heinäsuovan. Vanhempani yrittivät sammuttaa tulta, mutta pian saattoivat nähdä sen olevan
toivotonta. Näin he päättivät yrittää pelastaa henkensä, kun pääpalo oli lähestymässä nopeasti. Onneksi elimme joen vieressä, joka virtasi farmimme läpi. Joki oli Gillespie Brook, mikä liittyy Kettle River jokeen ja myöhemmin virtaa St. Croix River jokeen ja lopulta päätyen Missisippiin. Pakokauhu ja sekaannus oli suuri kun kaikki juoksivat pakoon henkensä edestä. Perheeni oli jo juoksemassa kohti jokea, kun vanhin siskoni Inez sanoi: ”Missä on Arne?”. Minut oli nimittäin jo illallisen jälkeen pantu nukkumaan. He herättivät minut pakomatkalle, mikä olikin minun onneni, muuten en olisi tässäkään enää kertomassa. Syöksyimme jokeen ja pidimme toinen toisemme märkinä kun liekit kulkivat ylitsemme. Koko farmi tuhoutui tulipalossa, kaikkine rakennuksineen. Selvisimme hengissä ja meille jäi vain päällä olevat vaatteemme. Olimme joessa useita tunteja ennen kuin oli turvallista lähteä. Me olimme kaikki tietysti märkinä ja ilma oli tulossa kylmemmäksi. Menimme meidän juurikaskellariin, missä olimme lopun yötä. Varastoimme perunat ja muut vihannekset kellarissa ja muistan heränneeni aamulla perunalaarin päältä. Isäni oli varma, että se oli ollut maailman loppu ja me olimme ainoat elonjääneet. Aamulla isäni meni kiertelemään ja havaitsi, että Arthur Forsenin paikka ei ollut palannut ja siellä oli useita pakolaisia. He antoivat hänelle leivän ja se oli aamiaisemme tuona aamuna. Myöhemmin päivällä menimme Moose Lakeen ja sieltä junalla Superioriin. Siellä majoitumme jonkun kotiin yhdeksi yöksi siirtyäksemme sieltä orpokotiin Superiorissa, jossa asuimme pidemmän ajan. Sitä pitivät katolilaiset nunnat, jotka hankkivat ruuan ja majoituksen monille palon uhreille. Myöhemmin muutimme Duluthiin, missä elimme kunnes Punainen Risti oli kykenevä rakentamaan väliaikaisen suojan meille farmille. Sillä välin isäni oli tullut sairaaksi palon jälkeen, joten elimme Duluthissa kunnes hän oli kykenevä tulemaan kotiin ja muuttamaan takaisin farmille lähelle Moose Lakea. Asuessamme Duluthissa muistan menemiseni lastentarhaan suurenmoisena kokemuksena. Äitini oli niin kiireinen koko perheestään lapsineen, joten hän ei ollut aina kykenevä valvomaan meitä kaikkia kaiken aikaa. Tästä seurasi, että meillä oli monia kokemuksia, jotka eivät aina ollut hyväksi meille. Eräänä päivänä hevonen potkaisi minua, jolloin oli ommeltava useita tikkejä minun vasempaan silmäkulmaan. Olimme olleet heittämässä esineitä hevosta kohti, joka potkaisi minut kaarena ilmaan. Toisella kerralla nuorempi veljeni Edward oli eksynyt, mutta me löysimme hänet vahingoittumattomana ja olimme tästä onnellisia.
Menimme Eckmanin kouluun sen jälkeen, kun muutimme takaisin farmille Moose Lakesta länteen. Kouluun oli matkaa puolitoista mailia eikä ollut mitään busseja noina aikoina. Isäni rakensi palon jälkeen navetan hirsistä joita oli saatavana läheisestä metsästä. Polttopuita oli paljon vuosikausiksi. Minua pyydettiin hakkaamaan puita talvivarastoon. Kuiva Kanadan lehtikuusi (tamarack) kehitti hyvin kuuman lämmön. Myöhemmin isäni sairastui uudelleen, joten meidän väliaikainen Punaisen Ristin suojamme tuli meidän pysyväksi kodiksemme. Meillä oli hyvät naapurit, joilla oli hyvät saunat. Usein menimme heille osallistumaan saunarituaaleihin. Naapureitamme olivat John Haikola, John Konus, Gabriel Berkio ja Ed Lund. Heiltä kaikilta oli kaikki palanut palossa, mutta he olivat olleet kykeneviä saamaan heidän paikkansa entisöidyksi. Kirja ”Fires of Autum” kertoo palokorvauksien historiasta. Rautatiet olivat ensisijaisesti vastuussa palosta ja koska liittohallitus vastasi niistä ensimmäisen maailmansodan aikana, se määrättiin vastuuseen usean Minnesotassa käydyn oikeuskäsittelyn jälkeen. Ensimmäinen sopimuskorvauksista tehtiin 1921, mutta se oli ainoastaan 40 tai 50 prosenttia vaatimuksista selvitetyistä
korva uksista. Äitini osuus oli pääasiassa hävinnyt Moose Laken pankissa, koska se menikonkurssiin pian jälkeen palon. Näin saatettiin maksaa ainoastaan pieni osa siitä. Ei ollut mitään talletusvakuutusta siihen aikaan, ennen kuin Roosevelt tuli presidentiksi ja uusi laki oli hyväksytty. Loput korvauksista maksettiin vuonna 1935 kun kongressi hyväksyi maksamisen, vasta 17 vuotta jälkeen palotapahtumasta. Minä opiskelin sillä korvauksella samalla kun työskentelin elopelloilla Pohjois-Dakotassa, yrittäen säästää rahaa mennäkseni kauppakouluun. Olimme tietysti onnekkaita jäädessämme eloon suuresta palosta. Nuo olivat vaikeita aikoja ja me voimme olla kiitollisia kaikille, jotka auttoivat meitä. Me muistamme niitä, jotka palossa menehtyivät ja olemme myötämielisiä heidän eloonjääneille omaisilleen. Käännös Arne Takkusen syyskuussa 2002 laatimasta Minnesotan palon muistokirjoituksesta (1918 Fire Stories Compiled by the Moose Lake Area Historical Society Commemorating the 85th Anniversary of 1918 fires, Paper Hog,
Duluth, Minnesota 2003). Suomentanut, Heimo Outola 18.1.2009. ho
Sain NELIMARKKA sukuseuran puolesta toivottaa tämän Arnen pojan Philipin pehheineen tervetulleeksi sukunsa juurille Alajärven Pekkolaan. Kerroin kuinka Nelimarkan tila syntyi ja kuinka tilan tuotosta ensimmäisen kerran maksettiin veroa 1592. Kerroin myös Nelimarkan tilan nautinnassa olleesta Pirkkalan lahdesta ja sen arvokkaasta osasta perheen elämässä. Pirkkalanlahti oli arvokas siksi, että keväisin Lappajärvestä nousi Kurejokea (Alajärvenjoki) pitkin tuomilahna runsaasti kutemaan Prkkalanlahteen. Väki pyydysti ja suolasi lahnaa joka oli voudin haluttua veronmaksuvaluuttaa oman perheen ravinnon lisäksi. Tästä syntyi naapurikateuden seurauksena käräjäriita, joka syksy mm kun Matti Matinpojan oli Nelimarkan isäntänä, Pynttärin isännän olleen Pietari Siimonionpojan kanssa. Käräjillä syntyi päätös, että Pietari Siimoninpoika saa kalastaa Matti Matinpojan nautinnassa olevalla Pirkkalan lahdella tuyomilahnan kutemisen jälkeen kolme viikkoa. Selvitimme myös esipolvijuonnon avulla kuinka Philipin ja poikansa Korten verisiteen Nelimarkka sukuun. Joimme sukuseuran tarjoomat kahvit Nelimarkka leivoksen kanssa ja siirryimme nauttimaan museon tarjonnasta. Proffesori Nelimarkan ateljeessa Elina Alkion avustuksella kerroimme hänen elämästään ja otimme kuvia muistoksi tilaisuudesta. Phlip ja muutkin vieraat halusivat käydä paikanpäällä esipolviensa kiinteistöillä. Saattelin vieraat sen jäkeen ABC ravintolaan ja S-markettiin täydentämään kokemustaan Suomesta. Tunsi heidän aidon kiitollisuutensa nauttimansa johdosta. penttiuntamo 

VERISIDE NELIMARKKAAN

Yhteiset esivanhemmat:
Lauri Sissala-Sikkilä, s. noin 1500 Alajärvi, Kurejoki, Sissala-Sikkilä – N NN, Sissala-Sikkilä, s. noin 1500

Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 1634 Alajärvi, Pekkola

Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola

Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola

Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Heikki Heikinpoika Nelimarkka, s. 19.6.1685 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 27.5.1756 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Liisa Heikintytär Nelimarkka, s. 30.9.1711 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 31.3.1783 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Erkki Erkinpoika Nelimarkka, s. 25.3.1737 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 6.1.1809 Alajärvi

Saara Erkintytär Nelimarkka, s. 10.6.1772 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 2.3.1805 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Liisa Jaakontytär Nelimarkka, Wiitasaari, s. 29.9.1794 Alajärvi, Nelimarkka-Kaartunen, k. 4.10.1862 Alajärvi

Johan ”Juho” Matinpoika Nelimarkka, s. 18.9.1816 Alajärvi, Nelimarkka-Kaartunen, Sänkiaho, k. 8.6.1891 Alajärvi, Nelimarkka

Kustaa ”Gust” Juhanpoika Nelimarkka, Nelmark, s. 1.9.1838 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 17.12.1924 Embarrass, Minnesota, USA

Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkka, Nelmark, Takkunen, s. 1.2.1889 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 1980 Minnesota, USA

Arne Walter Augustinpoika Takkunen, s. 1.3.1915 Silver Township, Carlton County, Minnesota, USA, k. 3.7.2008 Lake Nebagamon, Wisconsin, USA

Philip Arnenpoika Takkunen, s. 1931 Lake Nebagamon, Wisconsin, USA

Koert Philipinpoika Takkunen, s. 21.3.1971 USA

 

ALAJÄRVEN ROKULIPÄIVÄT 1-2.7.2016

Alajärvi seuran JUTTUTUPA tulee tähän

Yhteistyössä ALAJÄRVI-SEURA Ry kanssa olemme esillä heidän tunnetussa JUTTUTUVASSA myymässä sukukirjojamme ja päivittämässä perhetietoja. Myynnissä osin viimeisiä kappaleita ja nipussa neuvottelumahdollisuus. JUTTUTUPA on Salon kiinteistön päädyllä olevassa teltassa. Juhani Salo poseeraan paikalla nyt!  Tuu het käymään !

VIERAAT CHICAGOSTA!

SuutariKallen jälkioplvea Chigacosta

21.6.2016 mullistuksen päivä! Chicagosta tuli tänään vieraita! SuutariKallen jälkipolvea Debra Cox miehensä Paul, pojat Benjamin ja Samuel. Pojat musiikkimiehiä ja halusivatkin inprovisoida museon pianolla! Tapasimme sähköpostissa sovitusti Nelimarkka museolla kello 11 ja esittelyiden jälkeen museon kirjoihin. Seurue oli hankkinut Nelimarkkasuvun Ylistaron haaraan kuuluvan Kaija Untamalan tulkikseen ja oppaakseen. Hämmästys monessakinmielessä vieraillemme iso. Sain videotykkiä hyväksikäyttäen esitellä vieraillemme, kuinka Nelimarkan talo alkujaan perustettiin Pekkolanniemelle. Sissala-Sikkilän talossa syntyneen Pietari Laurinpojan toimesta niin, että hän maksoi ensimmäisen kerran veroa Pekkolanniemen tuotosta 1592. Ilmitoin sen tosiseikan, kuinka valtavan hyvä aarreaitta hänen nautinnassaan oli Pirkkalanlahti. Lahteen nousi Lappajärvestä tuomilahna kutemaan ja niitä oli runsaasti. Niin runsaasti, että suola tai kuivakalalla maksettiin jopa verot! Tästä syntyi ajanmittaan kateuden seurauksena useita käräjätupa sevityyksiä Sto-Pynttärin isännän kanssa, kun hän oli harrastanut luvatonta kalastusta Nelimarkan nautinnasssa olevalla Pirkkalanlahdella. Myös SuutariKalle oli kova kalamies. Hän oli komentanut pikkupoikia kanssaan ongelle ja opetti kalat hänen tavoilleen. Kun onkipaikalle Pirkkalanlahdelle tultiin Kalle pyöräytti kättänsä veneenlaidalla järvessä ja kalat tiesi nyt on Kalle ongella – kalaa tuli! Naapurit saivat vihiä ja yritivät samaa, mutta kun vieras pyöräytti Kallen tapaan kättänsä järvessä, hyppäs yksi ahven pintaan ja näki ei oo Kalle! Ahven vei viestin alas ja kalaa ei tullu! Museokierros kesti nyt pitkään, mutta Nelimarkka leivoskahvit juotiin ja pidettiin vähän taukoa. Monin kiitoksin erosimme ja jatkoa seuraa sukutaulujen täydennyksessä ja facepookviestinnässä vaikka päivittäi. Varsinkin pojat Benjamin ja Samuel lupautuivat pitämään yhteyttä sukuun. penttiuntamo

ROGER VÄINÖNPOIKA TOIKKA AMERIIKASTA

WP_20160615_12_30_57_Pro

Tänään oli Ameriikanvieras päivä – vieraamme Minnesotasta, Roger Väinönpoika Toikka, Ameriikassa syntynyt ja sukujuurensa syvällä Nelimarkan sukupuussa. Aloitimme päivän nauttimalla Alajärven ABC ravintolan kapinettiin katetulla aamupalalla. Tilaisuudessa oli Paavo Halla-ahon vaimon tulkkaamana sukuselvityksen avaus jossa esitin Nelimarkka suvun alkujuuria Sissala- Sikkilästä Pekkolaan rantautuvan maaomaisuuden haltijasta Pietari Laurinpojasta. Kerroin taas kuinka Alajärveen rantautuvia perustaloja oli ennen 1600 lukua 4 kappaletta. Kun talvella järvi oli jäässä ja kesät sulana senaikaisillakin kulkuneuvoilla – hiihtäen tai soutaen pääsi jokainen talo naimamarkkinoille. Hauskuutin Rogeria kertomalla, kuinka Pietari Laurinpojan jälkipolvi maksoi mm veronsa suolalahnalla. Tämän mahdollisti nautintaan kuuluva Pirkkalanlahti, jonne ns. tuomilahna nousi kutemaan runsain määrin. Kerroin myös sen kuinka Matti Matinpojan aikana Sto-Pynttärin isäntä oli toistuvasti syyskäräjäin vieras. Hän oli syytettynä luvattomasta kalastuksesta Pirkkalanlahdella. Rogerilla oli päydän kokoisena ns. aurinkokartta johon hän oli koonnut saamaansa sukutietoutta useammalla Suomen matkallaan ja mm, Heikki Koskelalta, Tapio Höykinpurolta ja Pentti Jukantuvalta saamastaan täydennyksestä. Itsekkin sukututkimukseen vihkiytyneenä sain vain todeta kuinka ison ja laajan työn hän oli aikaansaanut. Matkamme jatkui Nelimarkka museolle, jonka naapurissa ns. Pylkässä on vieraammekin Rogerin sukujuuret. Museolla Rogeria kiinnosti kovasti professori Nelimarkkan ameriikan matkojen isäntä perhe ja kirjeenvaihtonsa mm. Marsalkka Mannerheimin kanssa. Ateljee tietystikkin ja siellä oleva Professori keinutuoli sai taas Rogerigin istahtamaan ja imitoimaan keskeneräisessä maalauksessa olevaa aihetta. Museokierros päättyi yhteiseen kahvihetkeen Nelimarkka leivoksen kanssa ja Elina Alkion vastaillessa Rogerin kysymyksiin. Ostosten jälkeen vieras johdatettiin Menkijärvelle Maija-Liisa Markunvaimo Harjun orkanisoimaan tilaisuuteen, jossa väellä yritettiin paikata aurinkokellossa olevia aukkoja Kangastien haarasta. 

Yhteiset esivanhemmat: niinsanottu sukujuonto Nelimarkka suvussa – veriside;
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. ennen 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. noin 1634 Alajärvi, Pekkola

Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola

Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola

Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Heikki Heikinpoika Nelimarkka, s. 19.6.1685 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 27.5.1756 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka

Antti Heikinpoika Nelimarkka, s. 16.11.1707 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 3.11.1746 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola

Antti Heikinpoika Nelimarkka, s. 2.2.1737 Alajärvi, Nelimarkka, k. 3.1.1794 Alajärvi

Saara Antintytär Nelimarkka, Pesola, s. 21.3.1765 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 28.1.1836 Soini, Pesola

Fredrik Antinpoika Pesola, s. 25.4.1790 Soini, Kuninkaanjoki, Keisari, k. 26.1.1862 Soini, Kuninkaanjoki, Keisari

Susanna Fredrikintytär Pesola, Pylkkä, s. 4.11.1829 Soini, Kuninkaanjoenkylä, Pesola, k. 22.5.1882 Alajärvi, Pekkola, Pylkkä

Juha ”John” Jaakonpoika Pylkkä, Pylka, s. 18.7.1864 Karstula, Pylkönmäki, k. 6.5.1936 Embarras, Minnesota, USA

Amelia Susanna Juhantytär Pylka, Aho, s. 7.2.1891 Cascade, Montana, USA, k. 17.1.1975 Embarras, Minnesota, USA

Mayme Eleanor ”Maimee” Oskarintytär Aho, Toikka, s. 6.6.1914 Vaasa, k. 10.4.2012 Minnesota, USA

Roger Lee Väinönpoika Toikka, s. 24.8.1946 Minnesota, USA

 

AJAKOHTAISTA 21.5.2016

SUVULLE

Näin kesän alussa minulla on kerrottavaa! Juuri lopetin tallentamisen tältä päivältä ja ajattelin pitää viikonlopun lomaa sukututkimuksesta. Niin palkintona vaan itselleni sillä kokonais henkilömäärä NELIMARKKA aineistossani on nyt 152 000 henkilöä!! Se on vienyt aikaa jo liki 20 vuotta ja mieleen tulee tällainen murhe – kuka jatkaa, jos minulta jää kesken? Suvusta varmaan löytyy henkilö, joka ottaa kapulan tuollaisessa vaiheessa!? Kuitenkin olisi syytä jo nyt paneutua sukututkimukseen ja minun aikaansaannokseeni. Itse sain alun sukumme jäseneltä Jorma Höykinpurolta, joka on kuitenkin sitoutunut paremmin Keisari sukuun. Me tarvitsemme ihan oman miehen/naisen jolle velvollisuus NELIMARKKA sukua kohtaan on tinkimätön.

Monenlaista on sattunut ja löytynyt aivan viime aikoina. Eräs isoimmin aikaa vievä on löytö Pohjan Kyröön/ Ylistaroon Herttuan taloon naidun Juho Matinpoika Herttua e. Nelimarkka ja hänen veljensä Martin sijoittuminen myöskin Ylistaroon, Kyrön joen vastakkaiselle puolen Herttuan taloa. Isä Matti Matinpoika Nelimarkka e. Puumala osti HATOLA nimisen talon johon lainhuuto 1.2.1653 Kyrön käräjillä. Tämän talon isäntänä oli Martti Matinpoika  1674-1695. Taloa kutsuttiin Kamppiseksi? Parhaillaan on menossa selvitys miten tuo kuvio oikein on syntynyt? Avain asiassa on uskoakseni Matti Matinpoika Nelimarkka e. Puumala toimet sen jälkeen, kun hän jätti isännyyden Pekkolassa, jossa hän oli Nelimarkan kotivävy, isäntänä 1635-1645. Isännyydestä luopumisen jälkeen Matti Matinpoika muutti Pedersören Katternö kylään 1645 tullen autioksi julistetun manttaalin talon isännäksi. Matti myi kuitenkin tuon talon jo hiukan yli vuoden hallinnan jälkeen entisille haltijoille? Onko vanha totuus,” kauppa se on joka kannattaa” toteutunut tässä? Parhaillaan asiantuntijamme selvittävät mitä kaikkea tapahtui Matti Matinpojan kuvioissa Ylistarossa ja Herttuan talossa? Palaan vaiheessa, kun tuo selvitys valmistuu. Niin vanhan virkakielen Ruotsin taitajaa muuten tarvittaisiin.

Tuleva vuosi 2017 on sukukokouksen vuosi ja samalla Suomi 100 vuotta juhlavuosi! Juha Mikonpoika Matintupa on hallituksen valitsema juhlaisäntä. Hän varmastikin on valmis ideoille! Juha Mikonpojan yhteystiedot; jmatintupa@gmail.com, puhelin +358500624383 ota yhteyttä!

Tänä tulevana kesänä olemme mukana Alajärven Rokulimarkkinoilla ALAJÄRVI-SEURAN ”Juttutupa” teltalla. Siellä on mainio tilaisuus päivittää perhetietonsa ja ostaa sukukirjamme! Muutenkin tiedottamisessa tulee seurata; kotisivumme www.nelimarkka.info, Facebook ryhmä NELIMARKKA sukuseura, http://www.jpnews.fi/seurat ja yhdistykset. Olkaa aktiivisia, noilla meedioilla saat otettua kantaa ja pystyt kertomaan ajankohtaisesta polttavasta asiasta.

penttiuntamo

AMERIIKAN VIERAS 14.5.2016

IMG_7900

Oli muistiinjäävä päivä! Sain Ameriikasta vieraan, Yliluutnantti Tom Lagemann, Hämeenniemessä syntyneen Leena Juhontytär Hämeenniemen ja Abraham Abrahaminpoika Hauta-aho, Niemi jälkipolvea Ameriikassa. Floridassa syntyneen Thomas ”Tom” Lagemann oppaana, sain esitellä hänelle hänen sukujuuriaan NELIMARKKA suvussa. Kävimme fyysisesti molempien esipolvessa olevien vanhempien synnyinpaikoilla. Leenan synnyinmaisemassa Hämeenniemen Kärentien päässä, jossa Tom ovenkahvaan tarttuen ilminoi ”kotiatuloa” ja sama Abrahamin synnyinpikalla Jukanniemessä. Päivän vaellus jatkui Pekkolaan Matintuvan rantaan, jossa sain kertoa kuinka esi-isät maksoi mm. veronsa suolakalalla, kun nautinnassa oli Pirkkalanlahti johona tuomilahna tuli keväisin kutemaan ja sitä oli niin paljon, että lahden pohja peittyi makaavista kaloista. Sitten NELIMARKKA museolle, jossa meitä odotti päiväkahvit NELIMARKKA leivoksen kanssa! Tom ja tulkkina ollut Esa Koivu Niinisalon varuskunnasta nauttivat talon aarteista ja pitihän Tom istuttaa proffesorin ateljeessa keinutuoliin. Jossa on moni miettinyt mennyttä aikaa. Ostosten jälkeen päiväohjelma vei Alajärven sankarihaudalle – sotilaita kun vieraani olivat – molemmat tekivät asiaan kuuluvaa kunniaa taistelutantereelle jääneille. Hyvästelimme ja vieraitteni matka jatkui Tuurin kyläkaupan kautta Kankaanpäähän. Kiitollisena kokemastaan penttiuntamo